07.10.2026
Eeva-Marian urapolku vei työhön, jossa ihminen kohdataan yksilönä
Itkonniemen OVP:lla työskentelevälle Eeva-Marialle tärkeintä työssä ovat kohtaamiset, luottamus ja tunne siitä, että jokainen saa tulla nähdyksi omana itsenään. Pitkän uran aikana hän on nähnyt autismikuntoutuksessa ja neurokirjon ihmisten huomioimisessa tapahtuneen muutoksen joustavampaan ja yksilön vahvuuksia huomioivampaan suuntaan. Samalla hänelle on vahvistunut ajatus siitä, että ammattitaito rakentuu paitsi koulutuksesta ja kokemuksesta, myös uteliaisuudesta, ikuisesta halusta oppia ja ymmärtää sekä rohkeudesta tarkastella omaa toimintaa.
Eeva-Maria aloitti Autismisäätiöllä Kuopion Itkonniemen ohjaus- ja valmennuspalveluissa vuonna 2021. Työ tuntui omien arvojen mukaiselta ja vahvisti ajatusta siitä, että osaaminen, ymmärrys ja resurssit kohdentuvat juuri asiakkaiden tarpeisiin.
– Halusin hakeutua Autismisäätiölle, koska täällä neurokirjon ihmisten asiat ovat koko työn ytimessä, Eeva-Maria kertoo.
Itkonniemessä Eeva-Maria tekee monipuolista työtä varaesihenkilönä ja toimii niin asiakkaiden, läheisten, verkostojen kuin työyhteisön kanssa.
Eeva-Marialle Itkonniemen työssä keskeistä on asiakkaan yksilöllinen kohtaaminen. Työssä tuetaan asiakkaiden hyvinvointia, käsitellään haastavia elämäntilanteita ja rakennetaan arkea asiakkaiden omista toiveista, tarpeista ja mielenkiinnon kohteista käsin.
Työn parhaat hetket syntyvät hänen mukaansa luottamuksesta. Ne voivat olla hetkiä, kun asiakas rohkaistuu kertomaan vaikeasta asiasta tai asiakkaan kanssa löytyy yhteinen sävel.
– Parhaita ovat ne hetket, kun löytyy asioita, jotka tuovat iloa ja onnistumisia elämään.
Kasvu vaatii myös peiliin katsomista
Eeva-Maria valmistui lähihoitajaksi vuonna 1999 ja työskenteli jo ennen valmistumistaan kehitysvammaisten palvelukodissa. Neurokirjolla olevien aikuisten, lasten, nuorten ja perheiden kanssa hän onkin työskennellyt sieltä, aina tähän päivään asti.
Vuosien varrella hän on kouluttautunut muun muassa neuropsykiatriseksi valmentajaksi, tehnyt puhevammaisten tulkin töitä, opiskellut sosiaalipedagogista hevostoimintaa ja täydentänyt osaamistaan mielenterveystyössä mielenterveystyöhön suuntautuneen sairaanhoitajakoulutuksen kautta.
Uransa aikana Eeva-Maria on nähnyt, miten kulttuuri neurokirjon ihmisten kanssa työskentelyssä on muuttunut. Hänen mukaansa aiemmin ajattelua ohjasi enemmän häiriökeskeisyys ja taitojen opettaminen, kun taas nykyään ymmärretään paremmin ihmisten yksilöllisyyttä ja omanlaisen arjen merkitystä.
Vaikka Eeva-Marialla on paljon koulutusta ja kokemusta, hän ajattelee, että ammatillinen kasvu ei ole vain uuden tiedon oppimista. Tärkeää on myös uskallus rehellisesti tarkastella omaa toimintaansa vuorovaikutuskumppanina sekä asiakastyössä että työyhteisössä.
Erityisesti esihenkilötyö on ollut hänelle tärkeä oppimisen paikka.
– Tämä on ollut minulle peiliin katsomisen paikka. Ei aina helppo, mutta tärkeä matka.
Peiliin katsominen tarkoittaa Eeva-Marialle omien vahvuuksien, heikkouksien ja kehittämisen kohtien tunnistamista. Sen kautta voi kasvaa työntekijänä, työkaverina ja ihmisenä.
Yksi muisto kantaa edelleen
Eeva-Maria muistaa monia hyviä asioita uraltaan, mutta eräs muisto palaa yhä uudelleen mieleen.
Hän oli nuorena työntekijänä yövuorossa vanhassa sairaalarakennuksessa, kun nousi kova ukkosmyrsky ja sähköt katkesivat. Aamuvuoroon oli tulossa tuttu työkaveri, jonka Eeva-Maria tiesi saapuvan ajoissa. Jo ajatus hänen tulostaan toi turvaa.
– Muistan ajatelleeni, että onneksi hän tulee aamulla. Hän oli sellainen turvallinen ihminen, jolla oli aina sydän mukana työssä.
Nyt Eeva-Maria toivoo, että voisi itse olla toisille samanlainen työkaveri: turvallinen ihminen, johon voi luottaa ja jonka puoleen voi aina kääntyä.